52 kiloa.
178,5 cm.
Liian monta kiloa.
Tänä aamuna se tapahtui taas. Jogurtti. Siemeniä. Proteiinipulveria. Mustikoita. Sitten se oikeastaan vasta tapahtui: Leipä ja oivariinia. Toinen leipä ja oivariinia. Kolmas leipä oivariinilla, nyt vielä juustolla kuorrutettuna. Sekoitin taikinaa, kaakaojauhetta, öljyä, vettä ja jauhoja. Ja söin sen. Muussasin saman sössön kasaan uudestaan.
Tiesin kokoajan, että "oksennan nää kuiteski". Ja niinhän minä tein.
Sairastan siis bulimiaa, se on piinannut minua epäsäännöllisesti lähes vuoden. Sitä ennen anoreksia oli pääroolissa. Arvaisittepa vain, kuinka kaipaan sitä sairautta. Vahtaisin bulimian pois minä hetkenä hyvänsä. Pelkään sen vievän hoikkuuteni, kauneuteni - itsetuntoni se söikin jo. Tilalle tuli itseinho ja arvottomuuden tunne.
Kokonaisuudessaan syömishäröilyä on kestänyt 3-4 vuotta. Mukana ollut masennusta, ahdistusta (nämä molemmat taas syksyä kohden pahentuneet), kevyt 46, 5 kilon keho ja painava 70,0 kg keho. Siitä 70 viimeksi, viime syksystä, tsemppasin niin kovin päästäkseni tähän. Enkä aio antaa bulimian viedä sitä minulta pois.
Tässä blogissa aion siis kertoa edistymisestäni bulimian voittamisessa, ja laihduttamisessa. Lupaan punnita itseni joka päivä, ja kertoa painoni tänne. Lupaan jakaa kanssanne ahdistuksen, vihan, surun ja suunnattoman tuntuisen masennuksen. Jaan kuitenkin myös onnistumiseni; tänään en ahminut! tänään en oksentanut! tänään pysyin ruokasuunnitelmassani! jne.
Lukijat ja tukikommentit, mikäs sen ihanampaa. Saisi tuntea, että joku oikeasti haluaa auttaa minua projektissani. Niin, onhan minulla toki terapeutti ja ihanat (suurimmaksi osaksi>) ymmärtäväiset vanhemmat, mutta he haluavat auttaa vain bulimian voittamisessa. Tarvitsen jonkun tukemaan minua laihdutuksessa.
49 kg olkoon ensimmäinen tavoitteeni. Kun painan 49 kiloa, saan käyttää uutta valkoista huiviani. Nyt se kauneus roikkuu kaapissani, sillä en ansaitse sitä. Mutta 3 kiloa, se ei ole paljon. Ei varsinkaan, jos on aikoinaan laihduttanut 20.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti