Oli siideriä. Ennen sitä dry martini. Ja sitten boolia. Tanssimista. Lisää boolia. Skumpan ja siiderin ja boolin sekoitusta. Tanssimista. Juomapelejä. Liikaa tupakkaa. Liian paha olo. Kirkasta nestettä kurkusta vessanpönttöön. Ei helpottanut kuin hetkeksi. Menin ystäväni sänkyyn makaamaan. Olin varma kuolemasta. Soitin taksin. Menin kotiin. "Pakko syödä". Vittu mitä paskaa. Ikinä ei ole pakko syödä. Mutta söin. En edes tiedä mitä kaikkea. Oksensin. En kaikkea. En jaksanut. Petin itseni, petin teidät. Anteeksi. En ansaitse saada anteeksi.
Täytyy skarpata, taas. Täytyy alkaa treenaamaan kaksi kertaa päivässä. Tai kaksi kunnon liikuntaa plus hyötyliikunnat. Huomenna, tai tänään, sunnuntaina, en syö. Enkä maanantainakaan. Taikapurjokeitto on okei. Mutta jos haluan painaa keskiviikkona 49 kiloa, EN VOI ENKÄ SAA syödä sunnuntaina ja maanantaina. Tiistaista en tiedä. Ei hemmetti. Ainakaan en juo alkoholia ennen kuin painan 48 kiloa. Eli en ainakaan ennen marraskuun 14. Sitä ennen en fysiikan lakien mukaan voi painaa 48 kiloa. Ennen sitä en siis juhli, en juo, siis alkoholia. Kovemmat aseet esiin. Liikunaa, syömättömyyttä. Muu ei auta. Vitun bulimia pistää lipsumaan. Anteeksi kiroiluni. Siis oikeasti, mikä mä luulen olevani?
Arvoton, tyhmä laiska ja saamaton, minä olen, taivas on.
Tietää pian itkevänsä,
ettei pitäisi olla tässä,
mutta kaiken kauneus
lyö hetken ällikällä...
SMG - Balladi 1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti